ESIMERKKI 1:

​​​

Tässä kappaleessa tarkastelemme sointukiertoa
Cm7-A♭maj7-Fm7-Gmaj7 ja sen improvisointivaihtoehtoja pentatonisten asteikkojen avulla.

Kolme ensimmäistä sointua – Cm7, A♭maj7 ja Fm7 – kuuluvat kaikki C-mollin sävellajiin.
Tämän vuoksi Cm7-pentatonisen käyttö näiden sointujen päällä on luonnollinen ja yhtenäinen ratkaisu.
Se luo harmonisen perustan, joka sitoo sointukierron alusta alkaen yhteen ja helpottaa improvisoijan siirtymistä soinnusta toiseen.
 

Vaihtoehtoisesti voi kokeilla asteikon vaihtamista jokaiselle soinnulle erikseen, jolloin improvisointiin saa lisää sävyjä ja monipuolisempaa ilmaisua.

 

Sointukierron viimeinen sointu, Gmaj7, eroaa edellisistä.

Se ei kuulu C-molli sävellajiin, mikä luo sointukiertoon jännitteen.
Siksi improvisointi tämän soinnun päällä vaatii erilaista lähestymistapaa.

Bm7-pentatoninen asteikko tai Em7-pentatoninen asteikko ovat hyviä vaihtoehtoja.


 

Soittajan harkinta

 

Musiikilliset valinnat ovat lopulta aina soittajan harkinnassa. Vaikka tietyt asteikot sopivat hyvin tiettyihin sointuihin, parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi on tärkeää kokeilla ja kuunnella, miltä eri vaihtoehdot kuulostavat.

Ainoastaan näin voit löytää soundin, joka miellyttää omaa korvaasi ja tukee kappaleen yleistä tunnelmaa.